Nuori tyttö käveli kadulla. Hänen punaruskeat hiukset oli sidottu niskaan poninhännälle. Hänen kultaiset silmänsä valaisivat tietä kuin kaksi majakkaa. Hänellä oli yksinkertainen ruskea mekko joka oli sidottu vyöllä vyötäröltä. Valkoinen esiliinaan oli kirjailtu punainen veitsi. Hän kantoi tuota tunnusta ylpeänä. Hänellä oli myös olkalaukku joka pullotti tavarasta jota se piti sisällään.
Hän oli matkalla kaupungin keskustaa. Hänen isänsä oli kutsunut hänet takaisin vastaanotolle. Ei potilaana. Vaan parantajana. Tuo tyttö oli parantaja. Tai ainakin opiskeleva sellainen.
Aurinko paistoi kirkkaasti hänen saapuessaan viimein torille. Hän oli ollut hoitamassa synnytystä kaupungin laidalla ja oli juuri saattanut maailmaan kauniin tyttövauvan. Mikään ei voisi pilata hänen päiväänsä. Edes törmäys jonkun selkään.
"Auh!" Tyttö huudahti ja hieroi nenäänsä. Hän oli kaatunut maahan. Joku oli seissyt keskellä tietä. Eikä joku vaan jotkut... Tyttö nousi seisomaan ja katsoi selkien riviä. Ne kaikki kurkottelivat toistensa yllä katsellen torille päin. "Onko sirkus tullut kaupunkiin?" Hän kysyi itseltään ja nousi. Hän pyyhi pölyä takamuksestaan. Hän kopautti yhden naisen selkää joka seisoi takarivissä.
"Anteeksi, mitä on tapahtunut?" Tyttö kysyi hiljaa.
"Joku hullu itedi tappelee Raksamenin miesten kanssa." Nainen kuiskasi kärsimättömästi ja kääntyi katsomaan toria.
Tyttö tunkeutui väkijoukon sisään ja hakeutui eturiviin. Hän oli keskivertoa lyhyempi joten hänen oli vaikea nähdä väkijoukon yli.
Kun hän viimein pääsi väkijoukon läpi hän henkäisi.



KESKEN