"Mikset hyväksynyt sitä?" Source kysyi hitaasti. Hertec vilkaisi opettajaansa.
"Liian paljon muistoja 'avuliaisuudestansa'." Hertec sanoi hiljaa.
"Joskus sinun on pakko suostua toisten apuun." Source jatkoi tavallisella hymyilevällä äänellään. "Et voi luulla että jokainen jonka tapaat, on heti parasystävä sinulle."
"Mutta pahan kanssa ei pidä liittoutua." Hertec huomautti ja iski kuokkansa maahan. "Ja Orson kanssa liittoutuminen on vastoin minun periaatteitani."
"Lakkaa siteeraamasta minua." Source hymähti, vaikkei oikeasti välittänyt. Ainakin jotain oli jäänyt korvien väliin. "Ellen erikseen pyydä."
Hertec käveli Sourcen luo ja istuutui hänen viereensä. "Minä vain vihaan häntä." Hän huokaisi.
"Anteeksi anto on suojelijan tärkein taito." Source laski kätensä Hertecin olkapäälle.
"Ai niin kuin hiisisodissa?" Hertec kysyi mulkoillen.
"Se on eriasia. Vuoden päästä sinun on aika ottaa paikkasi virallisena oppilaanani. Silloin et voi antaa henkilökohtaisten tunteiden johtaa sinua noin vain."
"Miksi luulet minun edes alkavan suojelijaksi?" Hertec murahti. "Tai miksi edes luulet minun yrittävän?"
Source osoitti puutarhaa. Ja puhui nyt rohkaisevalla äänellä: "Katso puutarhaasi! Ennen tuloasi täällä ei kukoistanut muut kuin rikkaruohot. Mutta siitä päivästä lähtien kun Johtajatar sinut laittoi tänne töihin, täällä ei ole ollut yhtään rikkaruohon siementäkään." Source hymyili. "Sinä pystyt kasvattamaan kaikkia siemeniä jotka sinulle annetaan. Sinä pystyt puhumaan eläinten kanssa. Sinä tunnet luonnon. Sinä tiedät miten sitä hoidetaan, miten siitä otetaan hyöty vahingoittamatta sitä liikaa. Ja ennen kaikkea sinä olet enemmän kuin hyvä parantaja, jopa kaupungin muut parantajat kalpenisivat jos tietäisivät kykysi. Ei poika! Epäilykset pois! Jos jumalat suovat vuoden, kuluttua sinut tunnetaan oppilaanani."
Hertec hymähti. "Ensiksikin, en ole parantaja."
"Etkö?" Source kummastui. "Miksi sitten moni eläin kertoo minulle orpokodin pojasta joka heidän haavojaan parantaa?"
"Se ei ole mitään." Hertec mutisi ja katsoi maahan.
"Koska he ovat eläimiä?" Source ehdotti.
Hertec nosti katseensa. Sourcen sokeat silmät näyttivät nauravan hänen itsesäälilleen. "Niin." Hertec myönsi.
"Vaikka he ovat vain 'eläimiä' ei se tarkoita etteivätkö heidän haavansa olisi yhtä pahat kuin muilla." Source huomautti. "Ei
"Toiseksi:" Hertec jatkoi hampaitaan kiristellen. "On vain tuuria etteivät rikkaruohot kiusaa puutarhaa."
"Sinä tunnet maan. Sinä tiedät koska kannattaa kuokkia ja mistä."
"Kolmanneksi: En 'puhu' eläinten kanssa. Joskus tuntuu että ymmärrän vain pääpiirteet."
"Se on jo paljon viisitoista vuotta täyttäneeltä pojalta joka ei ole saanut harjoitusta." Source puristi Herteciä olkapäästä. "Ja nyt tämä keskustelu loppuu! Puutarhan kauneutta ja turvallisuutta uhkaavat sadat ties mitkä vaarat ja sinä vain viihdytät vanhusta."
Hertec nousi ja jatkoi puutarhan hoitoa. Se ehkä ei ollut valtava mutta siinä riitti tekemistä. Hertecin kuokkiessa, Source nousi pystyyn ja kääntyi lähteäkseen. Hertec ei edes kääntynyt tai hyvästellyt. Jatkoi vain penkin kuokkimista. Source tarttui keppiinsä johon hän oli kaivertanut haukan. Hän huokaisi hiljaa ja lähti.
Sourcen mentyä, poika mutisi itsekseen rikkoen hiljaisuuden. "Jonain päivänä erehdyt minun suhteeni." Ainoastaan läheisen metsän äänet ja kuokan ääni rikkoivat sen.
Hertecin kuokittua jo jonkin aikaa, hän kuuli tutun äänen. Linnun harmaiden siipien havinaa ja keltaisen nokan huhuilua. Varpuspöllö jonka nimeksi Hertec oli antanut Suo, lensi hänen eteensä.
Kuten Source oli sanonut, hän ymmärsi eläimiä paremmin kuin muut, luonnostaan. Hän ei ymmärtänyt sanoja mutta ymmärsi käsitteet kuten hyvä, paha, kauhu, ilo tai ystävä. Ja kun tuo pieni varpuspöllö lensi hänen eteensä, se alkoi huhuilla kuumeisesti.
Keskittymättä paljoa, Hertec jatkoi kuokkimista. "Hei Suo." Hertec mutisi hajamielisesti. "Miten perhe?" Äkkiä hän tajusi nostaa katseensa huomatakseen eläinystävänsä. Se jatkoi lentelyä ylös alas kokoajan ja huhuili hätääntyneesti. "Mikä hätänä?"
Suo ei lopettanut vaan saatuaan Hertecin huomion lähti lentämään kiireisesti ulos puutarhasta kohti metsää.  Sitten se palasi takaisin hämmentyneen pojan luo ja takaisin metsään. Silloin Hertec ymmärsi Suon haluavan hänen seuraavan. Hertec jätti kuokan siihen ja lähti juoksemaan kohti orpokodin omistamaa metsää. Suon kotia. Niin harvoina hetkinä jolloin Hertec ei löytänyt mitään tekemistä hän menisi salaa kävelylle metsän rauhaan.
Ja hänelle jo pelkkä joen toiselle puolelle pääseminen oli seikkailu. Tuota jokea laski alavirtaan pitkä kaleeri, yleisin matkustus tapa länteen ja itään.  Joten päästäkseen orpokodin maille, Hertecin piti juosta kylän lautalla eikä se käynyt kun sinne oli liikaa matkaa ja mitä tuo poika ymmärsi Suo tarpeesta, se ei voinut odottaa. Eikä Hertec ollut niinkään suosittu kylällä että hänen olisi onnistunut pääsemään kyytiin. Eikä hän halunnut ottaa riskiä että Johtajatar kuulisi hänestä.
Onneksi Hertec ei ollut uintitaidoton. Vaikka kukaan ei ollut koskaan opettanut häntä - Johtajatarta voi kiittää siitäkin - pojalta uiminen oli käynyt luonnostaan, kerran yrittäessään päästä joen yli omatekemällä lautalla, Hertec putosi veteen ja melkein hukkui. Ihmeekseen hän ei hukkunut vaan löysi itsensä toiselta rannalta vaatteet märkinä. Siitä asti Hertec oli aina uinut joen yli.
Joten nytkin tottuneesti Hertec käveli joen rantaan, heitti paidan pois päältään antaen kevään auringon paistaa hänen kalpealle iholleen. Hän otti kenkänsä jalastaan ja hyppäsi virtaan. Tottunein vedoin Hertec vei itseään lähemmäs vastarantaa. Joen vesi oli viileää, ei kylmää. Virta oli voimakas mutta hän keskittyi pääsemään eteenpäin.
Heti kun hänen kätensä saavuttivat matalan kivikon, Hertec nousi pystyyn ja lähti juoksemaan pysähtymättä vaatteet vedestä painavina ilman paitaa tai kenkiä. Hän juoksi metsän halki hidastaen ainoastaan kuullakseen Suon huhuilun.
Hertec juoksi yhä vaikka tiesikin lähestyvänsä Suon kotia. Se oli suunnilleen tällä pienellä metsäaukiolla missä hän oli ensi kertaa kuullut tuon varpuspöllön huhuilevan. Hertec oli pysähtynyt nauttimaan kesästä varpuspöllö tippui hänen eteensä. Se oli ollut huonossa kunnossa. Se oli näyttänyt kärsivän nälästä ja sulanlähdöstä. Hertec oli kiireesti vienyt se orpokotiin ja hoitanut parhaansa, tietämättä oikein miten olisi pöllöä hoitanut. Mutta teki parhaansa kunnes se pystyi taas lentämään. Kun pöllö oli parantunut kokonaan, Hertec oli alkanut kutsua sen Suoksi, nälkiintykeeksi muistona aina miten he tapasivat. Siitä asti Suo oli tuonut Hertecin luo loukkaantuneita eläimiä tai johdattanut hänet eläimen luo jos eläin oli liian loukkaantunut kulkeakseen.
Suon pesä oli tuon aukion toisella puolella. Mutta ennen kuin Hertec saapui tarpeeksi lähelle nähdäkseen pesää, hän tiesi jonkin olevan hullusti. Hertec haistoi savun. Hertecin juostessa pesälle hän ei uskonut mitä näki. Pesän ympärillä seisoi kuusi miestä joista yhden Hertec tunsi orpokodin puutarhuriksi. Kaikki nauroivat tulelle jolla he paistoivat jänistä.
Hertec katsoi miehiä kuin puulla päähän lyötynä. He olivat sytyttäneet tulipalon puun juurelle eikä kukaan edes yrittänyt hillitä sitä. Yksi heistä kaatoi pullollisen jotain kirkasta nestettä suoraan liekkeihin. Liekit suorastaan valtasivat lähimmät puut ja mies poltti kätensä. Yhdessä oli tuttu kolo. Suon pesä! He eivät saaneet polttaa Suon kotia! Eivät saaneet!
"LOPETTAKAA!!!" Hertec kuuli itsensä huutavan.
Juopuneet miehet kääntyivät katsomaan äänen lähdettä. Kun viimeinenkin huomasi sen, kaikki alkoivat nauraa.
"Kattokaa! Se on se Kirottu!! Hahaahahaa!" Huusi puutarhuri.
"Huutaakohan se yhtä kovasti kuin kun sen jalkoja pitää tulessa?" Joku toinen yhtyi puheeseen.
"En tiä. Kokeillaan!" Huusi kolmas. Kaikki kuusi alkoivat kerääntyä Hertecin ympärille huutaen törkeyksiä.
"Ottakaa siitä kiinni! Minä tuon puun!" Puutarhuri kääntyi, mutta kun yksi hänen ystävistään yritti tarttua Herteciin, poika loi tämän nenän murskaksi. Mies kaatui nenä verta valuvana. Kun Hertec kääntyi ottaakseen seuraavan vastustajan, mutta tämä oli nopeampi. Joku - puutarhuri todennäköisesti - löi häntä kasvoihin palavalla halolla. Hertec menetti tajunsa ja vaipui mustaan uneen.



Ensimmäinen luku loppui siihen. Samat sävelet, eli jos oli kysyttävää, komentoitavaa, huomautettavaa jne. Lähettäkää palautetta.


Ares88