"Kuuden miehen ruumiit?" Hertec nielaisi. "Ketkä?"
"Et ikinä arvaa! Yhden heistä sinä tunnet." Tinar kuiskasi ja ennen kuin Hertec ehti vastata, hän kuiskasi vielä hiljempaa: "Meidän puutarhurimme. Eikö olekin kauheaa! Kuvittele jos joku meistä olisi ollut silloin tuolla metsässä!"
"Niin. Kauheaa." Hertec mutisi hiljaa. Hertec käänsi kasvonsa pois, jottei Tinar näkisi hänen ilmettään. Mitä oli tapahtunut? Päänsärky seurasi kun hän yritti muistella.
"Mitä mietit?" Tinar kuiskasi, kuten odottaen että tuo demoni kuten hän sanoi, odotti nurkan takana kutsumista.
"Kaikkea tavallista." Hertec sanoi normaalilla äänellä kuin pystyi.
"Eikö tuo uutinen hätkähdyttänyt sinua olleenkaan?" Tinar huudahti ärtyneenä. "Kuusi miestä on poltettu kuoliaaksi ja sinä ajattelet 'tavallista'." Tyttö nosti kätensä ristiin rintansa päälle huulet mutrussa.
"Ensinnäkin," Hertec aloitti. "puutarhurin kuolema ei hätkähdytä minua sitten pätkän vertaa. 'Rakas' puutarhuri ei itse erottanut rikkaruohoa porkkanan lehdestä – ja sen virheen minä olen henkilökohtaisesti todistanut – saati opettanut minulle mitään puutarhan hoidosta. Toiseksi, mistä tiedät hänen olleen puutarhuri. Jos heidän ruumiinsa ovat poltetut, tuskin heitä enää tunnistaa."
Tinar puuskahti ja nousi seisomaan. "Johtajatar kertoi kasvojen olleen yhä kunnossa." Tyttö polki jalkaansa. "Ja kasvot olivat vääristyneet jumalattomasta kivusta. Siksi noita uskoo sen olleen demoni. Mutta kukaan ei sano mitään ennen kuin Salamurhaajien Kaupungin velhot tulevat ja vahvistaa sen."
Hertec nyökkäsi. Tästä oli puhuttu tarpeeksi. "Onko minua kaivattu?" Kirottu käänsi keskustelun.
Tinar puristi päätään. "Johtajatar on niin järkyttynyt puutarhurin ja metsän menetyksestä ettei sinulle ole jäänyt sijaa hänen mielessään."
"No, minun kannattaa varmaan tulla alas pian. En toivo hänen muistavankaan minua." poika ojensi kuppinsa takaisin Tinarille. "Kiitos."
"Ei mitään. Äläkä välitä Johtajattaresta, minä varmistan, ettei hän huolehdi sinusta. Tulet sitten huomenna töihin heti niin kaikki on hyvin." Tinar otti tyhjän ruokakipon ja hymyili. "Huomiseen." ja Tinar katosi luukusta.
"Huomiseen." Hertec mutisi tyhjälle huoneelle.
Hän nousi ylös. Mitähän pohjoispäässä tapahtuu? hän mietti. Hertec käveli hitaasti eteläpään ikkunalle jossa Suon pesä oli. Kirottu huokaisi, sitten hän nosti katseensa kylään. Orpokodin edustalla olevalla torilla oli yllättävän vilkasta. Sinne oli alettu tuoda ihmisiä jotka olivat kärsineet palossa eniten. Torin kaksi kolmesta tiestä oli ahdettu täyteen telttakankaita ja orpokodin lapsista oli niitä pystyttämässä. Miten nuo kaikki ihmiset olivat kärsineet mutta hän ei ollut yhtään? He olivat menettäneet perheensä mutta Hertec oli saanut tavan puhua ystävänsä kanssa. Se tuntui niin... luonnottomalta.
Hertec katsoi alas ja huonamsi Suojelijoiden ryhmän keskellä aukiota. He keskustelivat kiivaasti ja Hertec erotti osan ryhmästä haltioiksi. Kuten tavallista, heille luonnon suojelu oli sydämmen asia.Source oli kertonut kuinka haltiat pitivät itseään ihmissuojelijoita parempina vain koska he elivät satoja vuosia sen jälkeen kun ihmiset luut olivat muuttuneet tuhkaksi.
Sitten tapahtui jotain. Se sai kaikki kaupungin työskentelijät pysähtymään. Kaikki ihmiset pysähtyivät paikoilleen ja käänsivät katseensa itäiselle tielle. Hertec kurkotti päätään jotta näkisi itsekin. Kuulosti kuin villihevoslauma laukkaisi pian portista sisään. Suuri saattue ratsasti hevosilla. Mutta tuo kulkue ei ollut yhden tai kahden velhon vaan itse Valtiaan saattue.
Source oli kertonut että Kolmen Kuun Sali oli tehnyt Bukat Tamanan kanssa vasallisopimuksen.
Bukat Tamana oli vapautettu lohikäärmelapsilta neljäsataa vuotta sitten. Sen jälkeen ihmisiä oli alkanut virrata kaupunkiin. He olivat alkaneet louhia kivimarmoria kallioilta, rautaa ja muita mineraaleja syvistä kaivoksista. Kauppa oli loistanut. Sata vuotta sitten lyhyt sota oli käyty kaupunkien välillä. Sota oli päättynyt Salamurhaajien Kaupungin häviöön. He suostuivat vasalliksi. Kolmen Kuun Sali lähetti kaupungistaan maaherran valvomaan veroja ja pitämän yllä rauhaa. Maaherra taas jakoi alueen prokonsuleille. Heidät valittiin kansan valleilla ja he pitivät yllä rauhaa. Bukat Tamanan ja koko Etelä-Utrican prokonsuli oli kuullemma jäämässä eläkkeelle. Jokainen huone, ylimys ja valtias havitteli tätä valtaa. Jos jokin huone saisi tämän vallan itselleen, se olisi koskematon muihin nähden. Päästäkseen prokonsuliksi piti ensin kosia kansaa ja sitten maaherraa.
Tämän aseman hankkiminen helpottui jos takana oli vahvimman huoneen päämies. Huoneen paikkaa kaikki muut päämiehet havittelivat.
Jos joku valtahuoneista oli lähtenyt tällaisella hetkellä kaupungista, kuvitelmat demonista eivät olleet ainoastaan kuvitelmaa enää.
Saattue eteni nopeasti suoraan kohti orpokotia. Kun se saavutti toriaukean, siitä erosi kolmen ratsastajan joukko. Tuossa joukossa oli kaksi kaapuihin pukeutunutta vanhaa miestä joiden kummatkin naamat oli valkoisen parran peitossa. Kolmas oli viiriä kantava sotilas. Suojelijat kävelivät ripeästi heidän peräänsä. Loput saattueesta pysähtyivät. Saattueesta nousi ensimmäisenä keski-ikäinen mies jolla oli julmat kasvot. Häntä seurasi kaksi sotilasta joista kummatkin mulkoilivat vaarallisina lähestyviä pysymään kaukana. Hertec tajusi tuon miehen olevan Salamurhaajien kaupungin valtias. Source oli kertonut hänen nimekseen Loterka 'Iätön' SaLmio.
Tuo mies näytti kärsimättömältä ja kasvojen arvet korostivat ärtymystä. Hän ei näyttänyt mieltyneen ajatuksesta joutua Tagrigiin demonijahtiin. Hertec puristi päätään huokaillen. Mitä tähdellisempää hänellä sitten olisi ollut? Hänen yllätyksekseen mies suorastaan juoksi orpokotiin. Äkkiä mies vilkaisi häntä. Hän näytti pelästyvän mutta mulkaisi kahta kauheammin ja jatkoi puolta nopeammin kohti Johtajatarta joka oli tullut ulos kiireesti. Hän niiasi koreasti ja viittasi seuraamaan sisälle. Kun mies oli mennyt, Hertecin kauhuksi, Johtajatar katsoi ylös ja huomasi hänet. Hän muuttui astetta punaisemmaksi. Sitten hän nyökkäsi kirottua tulemaan alas ja sanoi äänettömästi huulillaan: 'Keittiöön!' Hertec nyökkäsi ja kääntyi lähteäkseen.
"Joskus minä vielä tapan tuon haaskan!" Hertec mutisi. Hän otti samalla paitansa ja laittoi sen päälleen. Hän sitoi housunsa narunpätkällä ja aukaisi luukkunsa ja hyppäsi käytävälle. Hän käveli kolme kerrosta alas niin nopeasti kuin pystyi. Hän saapui toiseen kerrokseen ja hän kuuli vihaisen huudon: "Se on parasta olla vähintään demoni! Minä en pidä tulla kutsutuksi turhan takia näin pitkälle matkalle! Minulla on parempaakin tekemistä kuin tulla lainaamaan velhojani teille!" Hertec ymmärsi tuon äänen olevan Loterkan.
"Ymmärtäkää toki, jos se on demoni, sen etsiminen ja surmaaminen olisi teille ja SaLmion huoneelle vain eduksi."
Hiljaisuus merkitsi Johtajattaren osuneen oikeaan paikkaan. "Mitä te tiedätte SaLmion huoneen vaikeuksista?" Loterka viimein kysyi.
"Vaikka olemmekin vain pieni kasvava kylä, kyllä minäkin osaan pitää silmäni ja korvani auki. Ja tiedän keiden vaikeuksia kannattaa seurata." Johtajatar kertoi yllättävän kepeästi.
"Mitä tieto teitä hyödyttäisi?" Loterka kysyi epäilevästi.
"On mahdollista että minun rahapussini aikoo sijoittaa Pohjoisen valtatiehen." Hertec saattoi kuvitella Johtajatattaren kohauttavn olkiaan. "Tiedän myös miksi te olette vaikeuksissa. Ja myös tiedän että vain suuri urotyö voi vakauttaa aseman takaisin kansan silmissä. Varsinkin kun maaherra miettii uutta prokonsulia Bukat Tamanaan."
"Mutta jos se ei ollut demoni vein ihan turhaan kolme velhoani pois kaupungista." SaLmion johtaja huomautti.
"Vaikka se ei olisikaan demoni, muut huoneet eivät voi suoraan hyökätä sellaisen huoneen kimppuun joka auttaa muita näiden hädän hetkillä. Sellainen saisi kansan ja maaherran heräämään."
"Saisiko muka?" Loterka tuhahti halveksuvasti. "Jos sota alkaa etelässä kuten on ennustettu, maaherran ja senaatin katseet kiinnittyvät sinne. Kaupunkiin syttyy oma sotansa jos yhdelläkin on mahdollisuus nousta valtaan." Kuului kävelyaskelia. "Mutta jos se oli demoni, se olisi aina parempi."


Korjattu versio.


Tässä jatkuu. Toivottavasti pysyy mielenkiinto yllä. Kiitos positiivisesta palautteesta. Saan rohkaisuja jatkaa tarinaa. Antakaa tulla lisää vain.

Ares88