Olen viimeinen, olen nimetön, olen yksinäinen. Tämä on tarina paikasta jota ei teidän kuunne suojele, ei teidän tähtenne katsele tai teidän aurinkonne valaise.

Ensimmäinen luku: Alussa on aina vaikeaa


"Ylös! Ylös! Herää senkin ulkhauh!" Poika avasi silmänsä hiljaa. "Herää! Herää senkin kirottu, mikä olet!" Naisen ääni kirkui lattian alta.
"Olen hereillä!" Poika huusi takaisin, hän ei muistanut mitään siitä unesta minkä oli nähnyt. Vihatun naisen ääni karkotti mielestä kaiken kauniin ja nautitun.
"Tule sitten alas! Tule alas ja tekemään muille ruokaa senkin kirottu! No tule jo!" Tällaisten kirousten saattelemana, poika nousi istumaan. Hän istui yksin sängyssään viileällä ullakolla. Hän nousi sängystä ja käveli luukulle. Hän kaappasi mukaansa paidan ja housut ja puki ne päälleen nopeasti. Lahoavat lankut antoivat periksi hänen jalkojensa alla. Hän ohitti monia kasoja rojuja.
Poika avasi luukun. Alhaalta katsoi vanha akka, orpokodin johtajatar. Hän katseli kiilu silmillään poikaa vihaisena.
"No osaavat ne kirotut koiratkin muutamia temppuja!" Johtajatar kirkui ilkeänä "Alas sieltä tai tulen hakemaan, senkin kirottu koiran ulkhauh!"
Poika kiipesi tikkaat alas vihasta kihisten.
"No?" Johtajatar kysyi kun poika laskeutui tikkaat hitaasti.
"Minä menen kun menen!" Pojalta pääsi suupielistään.
"Mitä?"
"Myönsin vain tosiasian." Poika räpytteli silmiään. Ne tuntuivat inhottavan kuivilta.
"Hmph." Nainen hymähti "Mene siitä keittiöön, kuin olisit jo!" Hän osoitti alakertaan.
Poika käveli alakertaan. Kuten jo huomasitte, tuo poika asuu orpokodissa. Varmaan mietitte, mikä on hänen nimensä? Se on sanottu jo moneen kertaan. Hänen nimensä on Kirottu, ainakin toisella kielellä. Häntä kutsuttiin Herteciksi. Se on kirottu nimien kielellä. Tai oikeastaan nimi oli väärä tapa sanoa. Hercecillä ei ollut nimeä.
Tässä maailmassa, lapsille on tarkoitettu nimi. Siaklin, ikuisen viisauden jumalatn papit nämä nimet. Lapselle annettaisiin nimi jota hänen tulisi käyttää kunnes Siaklin antaa merkin että hänen pitää hylätä nimensä. Silloin lapset valitsevat itse oman nimensä jolla heidät tunnetaan aikuisina. Näin kävi siis useimpien kohdalla.
Kun kirottu tuotiin orpokotiin, hänet oli yritetty ristiä moneen kertaan. Yksikään pappi ei ollut koskaan onnistunut. Aina pappi oli keskittynyt, rukoillut jumalaansa jonka olisi pitänyt ilmoittaa nimi jolla poikaa on siunattu. Nimi oli tärkeä tekijä heille. Jokin meni vikaan tämän pojan kohdalla. Äkkiä pappi oli vain kaatunut maahan kalpeana, hikoillen kylmää hikeä ja oksennellen. Tämä toistui jokaisen kohdalla joka yritti löytää hänen nimeään - niin velhojen kuin pappien. Joten viimeinen pappi oli huutanut kovaan ääneen: "Tuo lapsi on kirottu! Hänet pitäisi hukuttaa ja sitten tuhkata!" Mutta koska Kolmen Kuun Salin laki kielsi lapsen tapon, vaikka kuinka kirotun, poikaa ei tapettu. Hänet ristittiin lopulta Herteciksi.
Hertec oli annettu orpokotiin. Vaikka sinnekään häntä ei olisi otettu, elleivät sotilaat, jotka olivat löytäneet hänet, olisivat murtaneet ovea ja uhkailleet (tai lahjoneet) ties millä. Lopulta hänet oli otettu mutta vain sillä ehdolla että hänet pidettäisiin vain niin kauan kuin olisi pakko. Lopulta hänet voitaisiin myydä orjaksi.
Kaiken tämän Hertec oli vain kuullut. Sillä hän oli ollut tuolloin vasta noin kahden vuoden ikäinen. Nyt tuosta hetkestä oli kulunut jo melkein kolmetoista vuotta. Hertec oli viisitoista.
Hertec käveli kolmet portaat alas. Eteishalliin asti. Sieltä lähti käytävä suoraan kohti keittiötä. Käytävän päässä oli kolme ovea. Yksi keskimmäinen johti keittiöön, vasemman puoleinen johonkin varastoon ja oikean puoleinen oli puutarhurin, hoitajan ja Johtajattaren huoneistot. Hertec valitsi keskimmäisen.
Keittiö oli suorakulmion muotoinen, sen toisessa päässä oli ovi joka johti suhteellisen vilkkaalle kadulle. Kaksi muuta ovea johti ruokailusaliin ja toinen ovi kylmäkellariin. Toisessa päässä oli laaja tulisija jossa hehkuivat vielä eiliset hiilet. Keskellä huonetta oli pitkä pöytä. Seinillä oli hyllyjä jotka olivat täynnä mausteita, ruoka-aineksia ja astioita.
Hiljaisena Hertec käveli yhden hyllyn luo. Otti sieltä yhden padan ja muutaman purkin. Laski ne pöydälle. Siinä Hertecin touhutessa ovelle koputettiin. Avattuaan oven Hertec tunnisti miehen viestinviejäksi. Mies oli pukeutunut ruskean sävyisiin kaapuihin ja keskellä rintaa kimmelsi tasavallan tunnus. Kolme Kuuta. Totta puhuen ainoa puhdas oli juuri tuo tunnus. Muuten koko asu näytti käyneen useamman kuin yhden miehen päällä.
Mies ojensi Hertecille nipun papereita, jotka oli sidottu sinetillä. Hertec ojensi takaisin samanlaisia papereita ja kilisevän pussin. Mies kaatoi sen sisällön kädelleen ja laski sen nopeasti. Sanaakaan sanomatta mies kääntyi ja katosi vilkkaalle kadulle. Hertec katseli haikeana vilkkaan kadun vapaita kulkijoita. Tai vapaita ja vapaita. Kadulla kulki tällä hetkellä pitkä jono miehiä ja naisia ketjuun kiedottuina. Orjia. Hän itse oli yhtälailla jonkun muun omaisuutta kuin orjat jotka marssivat jonossa. Ero oli, että hyvällä onnella hän voisi lähteä vuoden päästä vapaana. Kaikki riippui Johtajattaren mielentilasta. Hän ei siis luottanut mahdollisuuksiinsa. Hertec huokaisi ja sulki oven.
Hertec oli orja yhtä lailla. Hänen piti nousta joka aamu laittamaan muille ruokaa. Hänen pitäisi totella Johtajatarta jokaisessa asiassa jota akan päähän tulisi. Hänet voitaisiin myydä jos Johtajatar olisi rahan puutteessa. Hänellä ei ollut omia oikeuksia lainkaan.
Ajatuksissaan Hertec laittoi postin yhdelle hyllyistä. Sitten hän jatkoi ruuanlaittoa samassa hiljaisuudessa jonka rikkoivat vain purkkien ja patojen yhteinen kolahtelu.
Noin puolen tunnin päästä ruuan kypsyessä tulisijalla Hertec haki itselleen kupin johon laittaa oman osuutensa. Siinä syödessään Hertec kuuli marssimisääniä ulkoa. Hertec vilkaisi ikkunasta. Pieni sotilasosasto marssi orpokodin ohi. Tagrigin kaarti. Viisikymmentä miestä jotka oli valittu pitämään järjestystä ja puolustamaan kaupunkia.
Kaupunki jossa Hertec asui, Tagrig oli yhden etelän suurimmista kaupungin, Salamurhaajien kaupungin, Bukait Tamanan lähin naapuri ja tärkeä kauppakumppani. He olivat nopein ja keskeisin reitti länteen, merelle.



Kiitos jos jaksoit lukea näin pitkälle. Tiedän että tarina lähti vähän hitaasti liikkeelle mutta koittakaa kestää. Tarina pääsee vauhtiin ajan kanssa. Ja kaikki palaute on tervetullutta.

Ares88