"Huomenta!" Soora siversi iloisesti kantaen samalla vesivatia ja puhtaita siteitä. "Miten täällä voidaan?"
"Erinomaisesti." Source hymyili nuorelle tytölle. "Minun jalkani tuntuu paranevan vauhdilla."
Soora hymyili rohkaisevasti vanhuksen sanoille vaikkei uskonutkaan tätä.
Hän laski vatin ja puhtaat sidetarpeet yöpöydälle sänkyjen väliin.
"Katsotaan sitten teitä. Kumpi haluaa olla ensin?"
"Minusta Hertec voi tarvita sinua enemmän kuin minä. Ainakin tällä hetkellä."
Soora katsoi vanhusta hiukan ihmeissään mutta nyökkäsi hymyillen. Hän laskeutui polvilleen Hertecin sängyn viereen.
Hertec huomasi sivusilmällä että Salma oli pukeutunut punaiseen hameeseen ja valkoiseen esiliinaan. Hänen punertavat hiuksensa olivat hienolla pitkällä palmikolla niskassa.
Soora laski kätensä Hertecin sängylle aikoen nostaa peiton pois päältä mutta Hertec esti häntä. "Ei tarvitse. Olen kunnossa."
Soora hymyili. "Siellä ei ole mitään mitä en olisi jo joskus nähnyt." Ja hän nosti peittoa. "Mitä helv-!" Hän kauhistui verisen käden paljastuttua. "Sinun kätesi on auennut! Se on auennut yöllä! Mitä sinulle tapahtui?"
"Ei mitään. Taisin vain nukkua vähän rauhattomammin." Hertec puhui nopeasti.
Soora katseli läpitunkevalla katsella. "Onko tuo harava?" Hän huudahti.
"Mikä?" Hertec ihmetteli.
"Tämä!" Tyttö nosti sen maasta. "Miten se tänne joutui?"
Hertec vilkaisi Sourcea ja kohautti olkiaan. Vanhus ei voinut olla hymyilemättä.
"Vaihdetaan nuo siteet, mutta sinä et nouse tuosta sängystä kuukauteen!"
Hertec naurahti hiljaa ja käänsi kylkeä. "Yrittäpäs estää minua."
Soora katsoi vihaisena potilastaan ja aukaisi siteet. "Nämä pitää puhdistaa kunnolla." Hän otti spriipullon ja kaatoi sen sisältöä suoraan kädelle. "Ettei se vain tulehdu."
"Aai saata-" Hertec puraisi huultaan ja hymyili. "Sinä todella nautit kivun tuottamisesta."
Soora hymyili ja nojautui lähemmäs. "Jos et opi pysymään sängyssä omin avuin, voit uskoa että minulla on paljon spriitä jäljellä."
"Tuleepahan haavat puhdistettua." Hertec virnisti.
Soora hymyili ja iski silmää. "Ja jos se ei auta. Voit uskoa että minä pystyn paljon pahempaan kuin kaatamaan pullollisen alkoholia käteesi. Paljon pahempaa."
Hertec hymähti ja kääntyi selälleen.
Myöhemmin iltapäivällä Hertec heräsi kun jokin liikkui hänen sänkynsä alla.
"Missä se ruoka on?" Ruffen ääni vaati hiljaa.
"Tuossa noin." Hertec osoitti maasta kohtaa johon oli jättänyt kipot 'myöhempää' ateriointia varten.
"Hmp." Ruffe hymähti ja katosi.
"Ole hyvä vaan." Hertec murahti.
"Kiitos." Ruffe mutisi jostain teltan ulkoa.


Siihen loppui kolmas luku. Vähän typerästi jäi tuollainen pätkä julkaistavaksi mutta neljäs luku seuraa huomenna. Yritän pidentää tätäkin muutamalla rivillä mutta näkee nyt. Palautetta kiitos.


Ares88