Tässä se nyt on. Viimeisin versio kirjastani. Muutin tarinaa aika paljon taas mutta toivottavasti se ei aiheuta ongelmia tai sekaannuksia. Kysyä voi mistä vain.
___________________
Olen viimeinen, olen nimetön, olen yksinäinen. Tämä on tarina paikasta jota ei teidän kuunne suojele, ei teidän tähtenne katsele tai teidän aurinkonne valaise.

Prologi


Tatrabanin vapaakaupunki. Lännen mantereella kuivan autiomaan ja Raktirin meren välissä. Mahtavin kahdeksasta vapaakaupungista. Ja myös kylmin.
Kaksi miestä kävelivät rinnakkain. He olivat pukeutuneet mustiin kaapuihin. Toinen heistä kantoi velttoa ruumista. Se vaikutti ennemminkin lihanpalalta kuin ihmiseltä. He kävelivät ahtailla, kaartelevilla kaduilla yön suojatessa heidän liikkeitään. Kuivaa ilmaa oli vaikea hengittää tuulen työntäessä hiekkaa aavikolta.
He kävelivät kantaen ruumista kaupungin laidalle.
Siellä he heittivät ruumiin ojan pohjalle. Kumpikaan ei nauranut tai hymyillyt. Tämä oli kyllä heidän työtään mutta nyt tunnelma oli raskas.
"Tämä on ikävää." Toinen miehistä mutisi hiljaa.
"Hän oli yksi parhaista." Toinen vastasi. "Ja nyt makaa ojan pohjalla."
"Mennään." Ensimmäinen nyökkäsi hänelle ja he perääntyivät ensin pari askelta ja sitten vasta kääntyivät. He melkein juoksivat takaisin kaupungin porteista sisään ja pois näkyvistä.
Heidän mentyään tumma hahmo hyppäsi esiin muurinharjalta. Hahmo oli pienikokoinen mutta laskeutui pehmeästi maahan. Hän riensi ojaan kannetun ruumiin luo.
"Hertec!" Poika huusi hädissään ja otti ruumiin pään syliinsä. Sitä tuskin tunnisti enää. Se oli mustelmilla ja verinen. Tavallisesti valkeat hiukset olivat tahriintuneet verestä punaisiksi. "Hertec!" Poika huusi uudestaan.
Ruumis ähkäisi ja toinen silmä raottui. Toinen oli sokeutunut silmäkulmasta valuvasta verestä. "Ruffe." Hertec ähkäisi. Vasta nyt hänen nuoruutensa tuli näkyviin. Hän ei ollut poikaa vanhempi vaikka olikin isompi. "Näytät kauhealta." Hän kuskasi. Verta valui hänen suupielestään.
Poika ei ollut sen paremmassa kunnossa. Hänen toinen silmänsä oli lyöty umpeen ja hänen nenänsä oli murtunut. Hänen oikea kätensä ja ainakin puolet kylkiluista olivat historiaa. Inhottava pistohaava vuoti verta hänen kyljessään "Paremmassa kuin sinä." Hän kuitenkin hymyili hermostuneesti ja katsoi Hertecin ruumista.
Hertecin otsassa oli paha iskuhaava joka vuoti verta hänen kasvoilleen. Hänen vasen kätensä oli vääntynyt kyynärpään kohdalta ympäri. Hänen rystysensä vuotivat verta. Oikeassa reidessä oli ruma viiltohaava joka ulottui aina polvesta lantioon. Toinen haava ylti vasemmasta lantiosta oikeaan olkapäähän. Ruffea oksetti kun hän näki ystävänsä sisälmykset.
Hertec katseli pois. "Me… hävisimme…" Hän kuiskasi hiljaisella äänellä.
Ruffe ei vastannut. Hän ei pystynyt muuttamaan totuutta. Hän tunsi kuinka Hertec alkoi täristä hiljaa. Yksinäinen kyynel valui hänen silmäkulmastaan alas.
"Olen… pahoillani… Aruane." Hertec kuiskasi nyyhkyttäen. Lisää kyyneleitä valui hänen silmistään.
"Älä sano enempää." Ruffe hätääntyi ja nielaisi. "Mennään Lekurin luo. Hän hoitaa sinut kuntoon tuossa tuokiossa."
"Marui…? Missä…?" Hertec yritti puhua mutta Ruffe tukki hänen suunsa.
”Ole hiljaa. Omaksi parhaaksesi!” Hän huusi nyyhkyttäen. ”Minä etsin Maruin. Mutta ensin sinä tarvitset apua! Kuolemasi ei muuta yhtään mitään!”
Hertec ei sanonut enää sanakaan mutta Ruffe nielaisi. Kylmissä, sinisissä silmissä oli paloa.
Ruffe nielaisi ja päätti. Hän ei antaisi ystävänsä kuolla. Hän vaikka hänen pitäisi antaa oma henkensä ystävänsä puolesta. Vaikka Kuoleman Jumala tulisi vaatimaan Herteciä, hän taistelisi ystävänsä takia. Hertec selviäisi. Hänen täytyi.
”Minä haen Lekurin ja yhdessä me hoidamme sinut kuntoon.” Ruffe hymyili vaisusti ja laski Hertecin varovasti maahan. Hän riisui paitaansa ja tunki sen ystävänsä niskan alle. ”
Hertec makasi hiljaa selällään tienposkessa. Yötaivas oli piilossa tummien pilvien takana. Äkillinen tuulenpuuska raotti pilviä. Kuu loisti kirkkaasti taivaalla.
”Punainen…” Hertec kuiskasi. ”Kuu… on… punainen…” Veri värjäsi hänen näkönsä punaiseksi. ”punainen…” Hänen silmäluomensa tuntuivat raskailta. Ne raottuivat hitaasti.




Mitä piditte?.


Ares88